Sadetanssissa 27.2.2013

Sadetanssissa ei ollut muuttunut mikään. Sama hulina tuntui jatkuvan, ihan niinkuin olisin vasta äsken kääntänyt selkäni ja lähtenyt. Mutta ei, eijeijei. Olin ollut laiska, ja en edes muista milloin olisin ITSE liikuttanut poniani. Ihan hävetti, etenkin nyt, kun Idith muutti pois ja ei voinut enää auttaa. Kaikki, mitä olisin itse voinut tehdä, oli jäänyt Makelle, jolla oli jo muutenkin niin maan miljoona kaakkeroa liikutettavana. Nyt asian pitää tosiaan muuttua.

Tunsin olevani tänään reipas, autoin ensinnäkin Hennua hevosten ulos viennissä ja sitten Makea karsinoiden putsauksessa. Samalla tein tuttavuutta tallien uusien hevosten kanssa. Ne olivat kertakaikkisen ihania!
Myöhemmin juoksutin Taraa kentällä ja harjoittelin sen kanssa tulevia näyttelyjä varten. No, itseasiassa Tara on niin monilahjakkuus, että ei sen kanssa oikein mitään kummempia tarvitse edes treenata. Kunhan vähän seisoma-asentoa katsottiin ja sen sellaista.
Micon ratsastin läpi maneesissa, missä pääsinkin myös hyppäämään. Hennu sanoi, että Mico oli viime aikoina ollut vähän stressaantunut ja etäinen, varmaan sen vuoksi, etten ole käynyt. Mico on niin herkkä tuollaiselle. Onneksi poju oli tänään vireessä ja hyppäsi kivasti.

Olin tallilla viitisen tuntia, menin jo aamusta, nyt kun on loma. Pitänee koittaa tässä joku päivä taas päästä heppailemaan. Se on parasta terapiaa koulun ja muiden huolien ohella! :>

Saviorissa 18.2

Ooi, pitkästä aikaa.

Raahauduin tallille koulun jälkeen, sillä ajattelin taas vaihteeksi haluta mennä ratsastamaan Manea.

Mane oli tänään ollut jo ratsastettavana, mutta päätin hätyyttää ruunaa uudelleen ja lähteä sen kanssa maastoon. Keli ratsasteluun oli hyvä, mutta liukkautta ilmeni jälleen paikkapaikoin.
Laitoin Manelle pelkät suitset ja sitten olimme valmiita matkaan.

Pihalla matkaamme mukaan tarttui Ferdin ja Eero-ori. Kaksin aina kaunihimpi, ajattelin ääneen.
Lähdimme vieretysten traktoripolkua pitkin ja oikaisimme pellolle. Suomenhevoset kuuluivat maisemaan ja tuntui taas, kuin olisi ratsastanut jossain sadussa.
Ravailimme ja teimme laukkaspurtteja. Emme siis mitään erityistä ja tai haastavaa. Ihan vain oman mielemme mukaan. Mane oli ratsastaessa nöyrällä tuulella ja toimi kiitettävän hyvin. Ei valittamista.

Ratsastuksen jälkeen hoitelin ruunan ja loimitin sen. Sitten se pääsikin laidunkavereidensa tykö.
Itse lähdinkin jo sitten kotia kohti. Olinkin jo niin väsynyt koulupäivän ja hevostelun jälkeen... :>

Sadetanssin estekisat 8.2

Kisapäivä Sadetanssissa, jeejee! Noin ajattelin vielä aamulla, mutta sitten tuntui, että kaikki lähti menemään plörinäksi.

Ensinnäkin, kun saavuin tallille, oli keli ulkosalla niin kauhea, että olin myöhässä melkein puoli tuntia, sillä tuprakassa oli hankala kävellä. Lunta tuiskusi ihan jatkuvasti. Manasin itsekseni. Onnekseni Idith oli ystävällisesti laittanut Micolle jo varusteita niskaan, joten pääsin lämmittelemään sitä, kentälle. Huokaus, koko poni, niinkuin toki kaikki muutkin ratsukot, olivat ihan lumessa. Itsekin olin kuin lumiukko, kun pääsimme viimein maneesin lämpöön.
Starttasimme kuudensina. Aluksikin, Mico oli kauhean stressaantuneen oloinen. Ihmispaljous aiheutti sitä. Se kuumui jo heti alussa ja oli melkoinen pidäteltävä koko radan ajan. Onneksi se ei silti tuntunut aristelevan takasiaan yhtään. Etenimme sopivalla vauhdilla, mutta kaikki ei silti mennyt ollenkaan putkeen.
Noh, loppujen lopuksi sijoituksemme oli 12. Saimme aikaiseksi muutaman pudotuksenkin, jonka ansiosta meille rapsahti 10 virhepistettä. Mutta joo, olen kyllä ihan tyytyväinen. Ensimmäiset kisat sairasloman jälkeen. Siitä se lähtee!

Vein ponin loppupäiväksi ulos. Pahis olikin jo laitumella, joten Mico reippaana poikana meni oitis sen tykö. On kivaa, kun hepat ovat ystävystyneet ja tulevat toimeen. Eikä loimiakaan ole rikkoutunut enään.

Sellaisen poikkeuksellinen kisapäivä se (: Moikka!

Sadetanssissa 6.2

Tänään oli kyllä huippufiilis ja into ratsastukseen, mietin, kun päätin mennä Sadetanssiin. Jälleen, menin suoraan koulun jälkeen tallille.

Aluksi putsasin Micon varusteet ja sitten lähdin hakemaan ponia pihalta.
Se oli maneesin päädyssä olevassa pikkutarhassa, sillä oli pyytänyt aiemmin, että Hennu pitäisi sitä silmällä päivän mittaan. Mico on aiemmin rikkonut jo kolme loimea riehumalla ponikavereidensa kanssa, joten halusin tietää, johtuiko loimikato varmasti siitä. Noh, tällä kertaa loimi oli nätisti pojan selässä. Eli, tulin siihen tulokseen, että ylenpalttinen riekkuminen sai loimet irtoamaan.
En tietysti tahdo, että Mico joutu olemaan yksin, joten pyysin Hennua järjestämään Micolle uuden laidunpaikan. Onhan se aika isokin 'ponilaitumelle'. Se menee hevosesta. Hennu lupasi, tietysti Idithin suostumuksella, että Mico voisi tästä lähtien olla päivisin laitumella 7. Siinä samaisessa tarhauksessa majailevat myös Idithin vanha Rommi-ori ja sitten hiukan nuorehkompi Pahis-ruuna. Ne ovatkin tarpeeksi rauhalliset toverit tälle hulivilille. Olen tyytyväinen järjestelyyn.

Asiaan. Pääsin noin puoli viisi nousemaan ponin selkään. Menin siis Micon kanssa maneesille. Olimme saaneet jälleen luvan alkaa hyppäämään, joten päätin äkkiä alkaa treenaamaan ensimmäisiin kisoihin, jotka sairasloman jälkeen tulivat. Toki piti aloittaa todella rauhallisesti, mutta Micolla riitti virtaa.
Lämmittelyn jälkeen aloimme hyppäämään 50-70cm sarjaa, joka oli valmiina pystyssä maneesissa. Mico oli reipas ja intoili aivan kamalasti, kun pääsi taas hyppäämään. Sitä sai pidätellä reilusti.
Kokonaisuudessaan voin sanoa, että olin ihan suht tyytyväinen ponin tämän päivän työskentelyyn. Vaikkakin se oli hiukan höselö, hyppäsi se silti melko puhtaasti. Ratsastustani katsomassa ollut Idith kehui Micoa. Tämä oli viime viikolla pyynnöstäni liikuttanut ruunaa, jolloin se oli ollut kuin päätön kana kesämarkkinoilla. Se oli kuulemma höyrynnyt niin kamalasti, ettei kunnollisesta ratsastuksesta ollut tullut mitään. Toivottavasti nyt enemmän liikutuksen myötä tilanne muuttuisi. Mutta ehkä poni voi stressata myös vaihtelevaa ratsastajaa, sillä se on periaatteessa tottunut vain siihen yhteen ja tiettyyn, eli minuun. Mistäs sitä tietää...

Ratsastuksen jälkeen hoidin Micon ja vein sen vielä ulos, kun muutkin hevoset siellä olivat.
Jätin Makelle talliin lapun, jossa pyysin laittamaan Micolle yöksi huovan selkään ja lämpöiset pintelit takajalkoihin, jotta vetristyvät yön aikana tämän päiväisen rasituksen jälkeen.

Sellaista tänään, moimoi (:

Saviorissa 5.2

Kävin tänään ratsastamassa Manea, menimme kentällä. Ilma oli mitä parhain, vaikkakin oli liukasta. Onneksi kentän pintaa oli hiukan karhuttu.

Olin tallilla noin neljän aikaan ja meninkin samantien laittamaan hevosta valmiiksi. Ruuna oli ollut aiemmin ulkona, joten hoitelin sen kunnolla ennen ratsastusta.

Mane toimi tänään hyvin. Se oli rento, mutta tuntui vahvalta. Etenkin nyt noiden uusien kuolaimettomien suitsien kanssa sai tehdä töitä ihan kunnolla. Itselläni ainekin tuotti vaikeuksia, mutta ehkäpä niihin tottuu.
Teimme pääosin siirtymisiä laukasta raviin ja päinvastoin. Mane tuntui yllättävän kuuliaiselta ja pysyi tuntumalla. Myös lisätty ravi ja sulkutaivutukset menivät mukavasti.

Vaikka Mane onkin pääosin estepainotuksella, kyllä se mielestäni silti taipuu ruunanrupukaksi yllättävän hyvin tuohon kouluunkin. Ainekin, kun koulua menee aina harvakseltaan, eikä väkisin joka päivä.

Omaan suoritukseeni olin ihan tyytyväinen ja melko äkkiä käteni tottuivat kuolaimettomiin.

Kirjoittamisiin (: Ensi kerralla kerron Micon liikutuksesta!

Ja niin kaikki alkoi...

Kyllä! Nyt alkaa tämän heppablogin tarina.
Tämä blogi on sellainen, mihin kasaan kaikki tarinat, joita kirjoitan Sadetanssiin ja Savioriin. Kirjoitan tänne myös omia lyhykäisempiä postauksia, joissa saatan kertoilla hevosista ja kaikesta niiden kanssa touhuamistani asioista.

Nauttikaa :)

p.s Minulla on lupa käyttää Saviorin ja Sadetanssin kuvia!