Kävelin suhteellisen pirteänä vesisateisessa säässä kohti Feisalia. Odotin innolla, että tapaisin jälleen Rean ja muutkin tallilaiset. Olihan siitä taas kulunutkin jo pitkä tovi, kun viimeksi tallilla olin piipahtanut.
Tallipihalla ei näkynyt ketään. Enkä ihmetellyt sitä yhtään. Kukapa nyt tahtoisi vesisateessa oleskella.
Menin oikopäätä sisälle talliin ja ravistelin itseäni. Ärsyttävää, kun olin kuin uitettu koira, mietiskelin harmistuneena.
Satulahuoneen puolella näin Annin. Juttelimme tämän kanssa tallin tapahtumista. Kim oli kuulemma liikuttamassa Mandia. Vaihdoin samalla itselleni toisen takin ja kiskoin keltaiset kumisaappaat jalkaani. Menisin tänään Rean kanssa kentällä ilman satulaa. Ottaisimme ihan rennosti.
Otin Rean tallikäytävälle ja aloitin sen sukimisen. Tamma oli jokseenkin innokkaan oloinen ja töykki minua vähänväliä turvallaan. 'Noh? Mistäs nyt tuulee?' kyselin siltä. Realle ei vain pystynyt suuttumaan, se oli niin hellyttävä otus. 'Olet ihan höperö. Mutta pian pääsetkin ulkoilemaan.' sanoin. 'Ai mitä?' kuulin Annin äänen satulahuoneesta. 'Äh, ei mitään, puhuin Realle.' naurahdin.
Kun heppa oli puunattu kuntoon, hain sen suitset. Päätinpä siinä sitten samalla, että pistän sille myös puoliloimen selkään, oli itsenikin sitten mukavampi istua sen päällä.
Rean suitsitus sujui ripeästi ja kun loimi oli myös selässä, olimme valmiita.
Olimme juuri menossa ovesta pihalle, kun Kim ratsuineen tuli meitä vastaan. Moikkasin häntä. 'Hei! Kiva nähdä. Onneksenne sade alkaa hellittää.' nainen sanoi iloisena. Itse hän näytti siltä, kuin olisi käynyt vaatteet päällä uimassa. 'Haha, hyvä! Hei muuten, saanko käydä tekemässä alkuverkat maastossa, emme mene pitkälle.' kysäisin. 'Joo tottakai, mutta olkaa varovaisia.' Kim kehotti. Nyökkäsin ja nykäisin Rean liikeelle.
Pihalla tamma puisteli päätään ja nuuhki ilmaa. Könysin sen selkään. 'Mennään maastoon alkukävelylle.' tokaisin. Ohjasin Rean kohti maastopolkua katsellen samalla laiduntavia hevosia.
Maastotie oli mutainen ja se sai mieleeni Wonders Desertissä sattuneen pikkuisen onnettomuuden. Muistelin hytistellen sitä, kun putosin märkään maahan ja Rean paineli karkuun minkä kerkesi. Onneksi siitä oli selvitty mustelmilla.
Kävelimme verkkaiseen tahtiin ja käännyimme, kun olimme kulkeneet noin puolisen kilometriä. Rea tuntui olevan rauhallinen ja osasin itsekin rentoutua.
Kun olimme takaisin tallipihalla, ratsastin Rean suoraan kentälle. Anni näkyi jo olevan siellä Nooan kanssa. 'Onneksi ei sada enään!' tämä huuteli. 'Jep, ihan mukava keli ratsastaa.' tokaisin. Rea lähti kulkemaan kaviouraa pitkin ja katselin sivusilmällä Annin ratsastusta.
Pian päätin itsekin aloittaa työskentelyn. Annoin Realle pohkeita ja se nosti ravin. Lähdin taivuttelemaan sitä ympyröille. Ratsastin hyvän aikaa, ennen kuin jatkoin harjoituksia. Palasimme takaisin käyntiin. Etenimme seuraavaksi pohkeenväistöön ja sen jälkeen avo- ja sulkutaivutuksiin. Halusin pysytellä helpoissa jutuissa, jotta Rea ei kyllästyisi samantien. Tiesin sen olevan välillä vähän nihkeä kouluratsastuksen suhteen. 'Hieno tyttö!' kehuin sitä, kun avotaivutus onnistui. Rea pärski.
Puolen tunnin ratsastamisen jälkeen tahdoin taas edetä. Nostin laukan. Se tuntui ihanalta. Rea kokosi itseään hienosti ja tunsin oloni ylpeäksi. Ihan vain sen vuoksi, että sain Rean toimimaan hyvin. Kokeilimme vastalaukkaakin ja sen kanssa oli alussa vähän ongelmia. Päätinkin sitten, että lopetimme suoraan sen jälkeen, kun Rea onnistui siinä. 'Anni! Me mennään loppukäynneille maastoon, tuletteko mukaan?' huutelin kaverilleni, joka ratsasti kentän toisessa päässä. 'Joo, voidaan tulla.' Anni sanoi ja lähti tulemaan meitä kohti.
Alkoi hämärtää. Kello oli noin neljä. 'Olipa yllättävän kiva ratsastaa.' sanoin. Anni nyökytteli ja rapsutteli Nooan kaulaa. Itsekin taputtelin Reaa.
Kävimme kääntymässä samassa paikassa, missä aiemminkin. Rea pureskeli kuolainta ja haukotteli sitten. Nauroin sille. 'Senkin unikeko.' sanoin sitten ja Annikin katsoi iloisesti ratsuani.
Kim tuli meitä tallipihalla vastaan ja kyseli kuulumisia. 'Meni tosi hyvin, Rea oli innokas ja jaksoi keskittyä.' kertoilin. 'Ratsastin vähän reilun tunnin verran.' jatkoin. Kun olimme jutelleet Kimin kanssa, tämä jatkoi sitten Annin puoleen. Minä ja Rea lähdimmekin talliin.
Laitoin Rean karsinaansa ja otin varusteet pois sen yltä. Kim oli pyytänyt, että putsaisin Rean suitset, suojat ja harjat, joten lähdin varusteiden kanssa kohti satulahuonetta.
Aluksi virittelin kostean loimen kuivumaan. Sitten kiillottelin suitset satulavahalla ja pesin kuolaimet, sekä hankasin suojista ylimääräiset hiekat ym. pois. Harjakopan käänsin ylösalaisin lattialle ja puhdistin kopan sisustan kostealla sienellä. Lopuksi lajittelin harjat takaisin laatikkoon ja lähdin laatikon kanssa kohti Reaa.
Onneksi olin tajunnut laittaa Realle aiemmin loimen. Nyt minulla ei ollut niin paljoa hommaa, koska Rea ei ollut kastunut niin pahasti.
Kuivasin sen ensiksi ja harjailin läpikotaisin. 'Olet kaiketi puhdas nyt.' sanoin ja katselin lopputulosta hymyssä suin.
Palautin harjakopan paikoilleen ja aloin vetää itselleni vedenpitävää kävelytakkia ylle. 'Joko lähdet?' kuulin Kimin äänen takaani ja käännähdin ympäri. 'Juups, pitää lähteä syömään. Kerkeän tässä hyvin kävellä, ennen kuin tulee pimeää.' kerroin. 'Selvä, tulehan taas käymään. Mukavaa kun liikutit Rean.' Kim sanoi ja vilkutti minulle mennessää. Huiskautin kättäni tälle ja nappasin sitten kassini maasta.
Kävin vielä sanomassa heipat Realle. Se seisoi tyytyväisenä karsinassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitän kommentista :)